Jäsenalueelle

Blogit

14.10.2018 20.32

Mielenterveys- ja päihdepalvelujen integraatio – kustannustehokkuutta ja laatua

Jukka Kärkkäinen, LT, psykiatrian erikoislääkäri, Suomen Psykiatriyhdistyksen pääsihteeri

Mielenterveys- ja päihdepalvelujen toiminnallisella integraatiolla on mahdollista saavuttaa kustannustehokkuutta ja laadukkaampaa hoitoa potilaille.

jukka

Osallistuin 4.10. Satakunnan psykiatrian ”115 vuotta takana – elämä edessä” -juhlaseminaariin. Vaikka yhteen kokoonnuttiin juhlistamaan pitkää historiaa, moni puheenvuoro keskittyi tulevaisuuteen. Itse pidin esitykseni siitä, miksi ja miten mielenterveys- ja päihdepalvelut tulisi integroida tulevaisuudessa.  

Mielenterveys- ja päihdepalvelujen integraatio tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivä potilas, miepä-potilas, saa molempiin ongelmiinsa hoitoa samasta yksiköstä tai samasta hoitotiimistä. Integroidun mallin rinnalla miepä-potilaiden hoitoa on järjestetty peräkkäisenä ja rinnakkaisena hoitona. 

Peräkkäisessä hoidossa potilas saa ensin hoitoa esimerkiksi päihdeongelmaan ja sitten mielenterveysongelmaan. Joskus on vaikea sanoa, kumpi on tullut potilaan elämään ensin – päihteet vai mielenterveyden häiriö. Pitkäaikainen päihdeongelma saattaa johtaa mielenterveyden häiriöön. Mielenterveyden häiriöstä kärsivä taas saattaa ”lääkitä” itseään alkoholilla tai muilla päihteillä, mikä johtaa lopulta päihdeongelmaan. Kaksi ongelmaa voivat olla niin kytköksissä toisiinsa, että pelkästään toisen hoitaminen ei auta potilasta.  

Rinnakkaisessa hoidossa potilaan ongelmia hoidetaan samanaikaisesti, mutta mielenterveyshoito tapahtuu erillään päihdehoidosta. Koordinointi ja vastuunjako saattaa jäädä epäselväksi, mistä seuraa hoidon jatkuvuuteen liittyviä ongelmia sekä potilaan juoksuttamista luukulta toiselle. Miepä-potilaat ovat usein moniongelmaisia ja vaikeahoitoisia potilaita. Jotta hoito on mahdollista toteuttaa ja koordinoida laadukkaasti, tarvitaan integroituja palveluja, joissa potilaan hoidosta vastaa moniammatillinen työryhmä.   

Jonkun korvaan voi kuulostaa kummalliselta, että mielenterveys- ja päihdepalvelut niputetaan keskenään. Eiväthän kaikki mielenterveyden häiriöistä kärsivät ole päihdeongelmaisia. Onko integraatio todellakin tehtävä vain siksi, että osa potilaista hyötyy sekä mielenterveys- että päihdepalveluista? Yhteissairastavuus on kuitenkin yleistä. Lähes joka toinen päihdepotilas kärsii samanaikaisesti mielenterveysongelmasta. Tämän suuntaisia tuloksia on saatu myös kansainvälisessä tutkimuksessa. 

Hallinnollisesta näkökulmasta integraatio on kustannustehokasta ja integraatiota onkin tarjottu ratkaisuksi mielenterveys- ja päihdepalvelujen kustannusten hillitsemiseksi. Laadukas hoito ja kustannustehokkuus ei kuitenkaan toteudu pelkästään hallinnollisen integraation kautta. Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009–2015-työpaperissatodetaan, ettei hallinnollinen integraatio ole välttämätön tai edes riittävä ehto sille, että toiminnallinen integraatio toteutuu. Rakenteellinen integraatio mahdollistaa toiminnallisen integraation, mutta loppupeleissä kaiken ratkaisee se, miten yhteistyö ja hoito toteutetaan moniammatillisissa tiimeissä. 

Yksiköiden työntekijät, johtaminen ja uudet yhteistyön mallit ovat avainasemassa. Vaikka integraation voi katsoa tuovan kustannustehokkuutta, on muistettava, että mielenterveys- ja päihdeyksiköihin tarvitaan riittävät resurssit ja osaaminen, jotta potilaat saavat laadukkaasti koordinoidun ja järjestetyn hoidon. 


Jukka Kärkkäinen, LT, psykiatrian erikoislääkäri, Suomen Psykiatriyhdistyksen pääsihteeri


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi